So hello there people!
I'm here to tell you about a really painful and - in my opinion - embarrassing disease I have - atopic dermatitis. I've had it since I was a little girl. My mom was taking care of it by using different kind of lotions to heal those areas of my skin that were broken and itchy.
The hardest part that I don't really even remember well was in my childhood at the age of 2 to 3 years old. Then the rash was in my neck and (because I was a little girl and I didn't really understand what I should do) I was scratching it like all the time... I remember that it was bleeding a lot when I woke up in the middle of the night and I just got scared 'cos my hands were in blood. Then my mom just decided to put some cortisone lotion in there and cover it with elastic bandage. In my opinion that just was stupid - I felt like I was a dog with a collar. But it was helping: I wasn't able to scratch my skin so bad. Because seriously, I was ripping pieces away from my skin. Pieces.
I don't even remember when it got healed for good, but it wasn't making any harm for me for many many years. And then, all of a sudden...
Over a one (1) year ago I moved to another town to study. I live in a student dormitory, and I'm afraid there's something that made my skin react so bad. Or then it was just a coincidence; it's really possible to get it back when getting older and at the age of being adult. I'm still guessing if there's something else to do with my atopic dermatitis than just aging... funniest part is that I have no allergies, so that doesn't really make my first theory even rational... There are so many little things to work with and to figure out. One reasonable argument supporting that theory is that every time I go back home, away from that dormitory, my rash gets better and starts to heal even in one week. And that's something that makes me really wonder if I should test it more by being away from that place. If I noticed some major modifications, I would make the next move and move away from there.
And oh well, I have had asthma since I was little, and that's pretty normal that people with atopic dermatitis has allergies or asthma.
I think that was all for this time, next time I'll write about the last year I had, how was I taking care of my skin, and what happened during my summer holidays at home, and what were the consequences of moving back to the dormitory this autumn.
PS. Don't scratch scratch scratch, but listen to Crush crush crush instead ! ;)
Love, Janette
//
Heipä hei vaan siellä, tyypit!
Ajattelin kertoa täällä työläästä ja - minun mielestäni - nolosta sairaudesta, joka minulla on - atooppisesta ekseemasta. Olen sairastanut sitä siitä asti kun olin pikkutyttö. Äitini huolehti siitä silloin käyttäen erilaisia rasvoja hoitaakseen niitä alueita, joista iho oli rikki ja jotka kutisivat.
Vaikeimpia vaiheita, joita en oikeastaan kovin hyvin muista, olivat lapsuudessani ikävuodet 2-3. Silloin ihottuma oli kaulan ja niskan alueella ja (koska olin pikkutyttö enkä oikein ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä) raavin sitä melkein koko ajan... Muistan kun ihottuma-alue vuosi paljon verta ja heräsin keskellä yötä siihen, kun käteni olivat veressä ja säikähdin sitä. Sitten äitini keksi laittaa ihottumaan kortisonivoidetta ja peittää sen ideaalisiteellä. Mielestäni se oli typerää - tuntui, kuin olisin ollu joku koira jolla on kaulapanta. Mutta se auttoi: en voinut raapia ihoani niin pahasti. Koska oikeasti, revin paloja irti ihostani. Paloja.
En oikein muista, milloin ihoni parani kokonaan, mutta ihottumasta ei koitunut minulle harmia moneen moneen vuoteen. Ja sitten, aivan yhtäkkiä...
Yli vuosi (1) sitten muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Asun opiskelija-asuntolassa, ja pelkäänpä, että siellä on jotakin, mikä saa ihoni reagoimaan tosi pahasti. Tai sitten se vain oli sattumaa; on hyvin yleistä saada iho-oireet takaisin ikääntyessä ja oikeastaan aikuisiässä. Silti arvailen vain, onko olemassa muukin asia mikä vaikuttaa atooppiseen ihottumaani kuin ikä.... hauskintahan on se, että minulla ei ole allergioita lainkaan, joten siitä syystä ensimmäinen teoriani ei ole kovin järkeenkäyvä... On niin paljon monia pikku asioita joita pitää miettiä ja tarkkailla. Yksin merkittävä perustelu joka tulee teoriaani on se, että aina kun tulen kotiin asuntolalta, ihottumani alkaa parantua jopa noin viikossa. Se, jos jokin saa minut pohtimaan asian tarkempaa tutkimista pysyttelemällä poissa siitä paikasta. Jos huomaisin joitain merkittäviä muutoksia, ottaisin seuraavan askeleen ja muuttaisin pois sieltä.
Ai niin, onhan minulla ollu astma siitä asti kun olin pieni, ja se on hyvinkin normaalia että atopiaa sairastavilla ihmisillä on allergioita ja astmaa.
Ehkäpä siinä oli kaikki tällä kertaa, seuraavalla kerralla kirjoitan viime vuoden tapahtumista, kuinka hoidin ihoani ja mitä tapahtui kesäloman aikaan kotona ollessani, ja mitkä olivat asuntolalle takaisinmuuton seuraukset tänä syksynä.
PS. Älkää raps raps rapsutelko, vaan kuunnelkaa mieluummin vaikka Crush crush crushia ! ;)
Rakkaudella, Janette
https://www.youtube.com/watch?v=ei8hPkyJ0bU
No comments:
Post a Comment