Seems that I have some kinda flood right now to write this stuff. I hope all of you guys reading these posts are prepared to even watch some pictures of my rash. I can tell you, they're not beautiful to watch, but I'll show them to everybody here so that you won't think that I'm complaining about some kinda "1st world problems".....
Today I went to a nurse and I told her about this disease I have had for a longer time, told all the history about this that I happen to know and then carefully asked if she wanted to see my inside of the elbow.... her face was worth to be seen. She just said like "yeah, go there and wait for the doctor" and that's what I did.
Then I went to the doctor and showed my rash again. She took it more cool than the nurse, but she also said that it looks really bad. First, I thought that I'd have some kinda Staphylococcus aureus bacterium in there, because these rashes are really bad, looks like they're badly injured and infected... but the doctor said that now I need antibiotics and something a bit starker lotion than hyrdocortisone... so she prescribed me a lotion, Bemetson 0,1%. My mom also bought me Locobase Repair lotion. Oh, lovely mom, she knows these things too :) With these lotions I use also Ceralan Plus basic cream/lotion, Ceridal Lipogel, Ceridal Lipolotion, Natusan First touch Zink salva, and before this I used also Hydrocortison 2,5%.
A lot of lotions : D
So today I started my antibiotics, and I'll take them three times a day for one week, so no alcohol for a week. What a loss..... haha.
Now I will post my first picture of my atopic skin. I hope you don't throw up or so.
And, if someone having this same disease is wondering why I feel embarrassed or really uncomfortable with this thing, let me tell you: I'm a performing artist. Soooo.... it would be kinda awkward to go to the stage singing with a t-shirt and jeans on, have my hair well and beautiful makeup and so, sing well and to notice everyone focusing on my rash. No good. Or maybe that's the way that I feel and fear it would happen, but I will not risk anything, so I'm gonna wear hoodies still. For a long time. Though it doesn't really help. I'd love to wear t-shirts and show my tattoo that is in my arm but because of this f*****' rash I don't feel like doing that.. I'm confused. But still a bit hopeful to start healing with those new medicine :)
You'll find the pics down below. Prepare yourself.
Love, Janette
//
Terve taas !
Näyttää siltä että on joku floodimoodi kirjoittaa tälllä hetkellä. Toivottavasti kaikki te, jotka näitä julkaisuja luette, olette varautuneet katsomaan jopa joitain kuvia tästä ihottumasta. Voin kertoa, että ei ole kovin kaunista katsottavaa, mutta haluan näyttää näitä teille että ette luulisi mun valittavan vaan "first world probleemoita"...
Tänään kävin sairaanhoitajalla ja kerroin hänelle tästä taudista joka minulla on ollut jo pidempään, kerroin koko historian jonka vain satun tietämään ja varovasti kysäisin josko hän haluaa nähdä kyynärtaipeeni... hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Hän vain sanoi että "jooh, menepäs tuonne odottamaan lääkäriä" ja niinhän minä tein. Sitten menin lääkärille ja näytin ihottumani uudelleen. Hän otti asian paljon hillitymmin kuin hoitaja, vaikka totesikin sen näyttävän pahalta. Ensin luulin että tässä olisi Stafylokokkibakteeri, koska ihottumat ovat tosi pahana, näyttää siltä niinkuin ne olisivat pahasti vaurioittuneet ja tulehtuneet... mutta lääkäri sanoi että nyt tarvitsen antibioottikuurin ja jotain vähän vahvempaa voidetta kuin hydrocortionia... joten hän määräsi minulle voiteen, Bemetson 0,1%. Äitini osti minulle myös Locobase Repair - rasvan. Oi, ihana äiti, hän tietää nämä jutut :) Näiden voiteiden lisäksi käytän Ceralan Plus perusvoidetta, Ceridal Lipogel:iä, Ceridal Lipolotion:ia, Natusan First touch sinkkisalvaa ja ennen tätä käytin myös Hydrocortisonia (2,5%). Niin paljon rasvoja : D
Joten tänään aloitin antibioottikuurini, syön sitä kolme kertaa päivässä yhden viikon ajan, joten ei alkoholia viikkoon. Voi mikä menetys... haha.
Nyt sitten myös julkaisen ensimmäiset kuvat atooppisesta ihostani. Toivottavasti ette oksenna tai mitään.
Ja, jos joku jolla on tämä sama tauti, miettii että miksi tunnen häpeää ja oloni on epämukava tämän kanssa, annas kun valotan asiaa: olen esiintyvä taiteilija. Joteeeeen... olisi aika noloa mennä lavalle laulamaan t-paidassa ja farkuissa, hiukset nätisti ja meikattuna, laulaa hyvin ja huomata kaikkien keskittyvän ihottumaani. Ei hyvä. Tai sitten tuo vain on se mitä pelkään tapahtuvan, mutta en aio riskeerata mitään, joten taidan edelleen pukeutua huppareihin. Ja pitkään. Vaikka se ei oikeastaan auta mitään. Olisi ihana pitää t-paitoja ja näyttää tatuointiani, joka on käsivarressani, mutta tämän v**** ihottuman takia ei oikein tunnu hyvältä idealta... Turhauttaa. Mutta silti vähän toivon että paraneminen etenee näiden uusien lääkkeiden kera.
Kuvat löytyvät alhaalta. Varautukaa huolella.
Rakkaudella, Janette
Here it is, worse than ever. // Tässäpä tää, pahempana ku ikinä.
A little medicine ! // Vähä lääkkeitä !
No comments:
Post a Comment