Day 3, getting better ! // 3. päivä, paranee paranee !

Hellllooo ! :)

I can tell you: the rash looks better and better all the time ! It is not swollen anymore, though it's still a bit itchy at times. But it doesn't hurt at all, the "dead skin" is gone ( I think, for good maybe ? ) and I'm a lot happier right now, yeiiii ! :)
I thought I wouldn't have any pics to upload this time, but then I asked my sister to take some photos of this progress, and I hope you guys see the difference comparing to my recent post.
So I have been eating this antibiotic medicine for two days now and put the cortisone lotion and basic, repairing lotions in my rash areas. I think all these together are healing my skin, and of course I'm afraid what's gonna happen when the treatment ends... antibiotics are taking the infection away (d'uh) and the cortisone is healing my skin too, but as you all might know, it cannot be used for a longer period, only for two weeks now and then maybe two or three times a week, because it is making the skin thinner. And WHEN this rash gets worse AGAIN, I gotta start cortisone treatment again. I don't really trust in this yet, that my inside of the elbow would get better and stay in good condition without taking really really good care of them for a long long time. This problem is gonna be with me for a lifetime, I guess.
Some of my friends encouraged me to wear t-shirts to get air for my rash, because that really would help.. I know that, but I think I have to get a bit more self-confidence before that's gonna happen... and I want my arms to look a bit more beautiful before I'll show them to anyone but my family and my bf. I think nobody really would like to see anything like this. You know, see them live, you all will see those from the pics that I upload here, hahah.. :D and even the pictures make the rash look different than it is in reality but yeah. It's getting better, and that's cooooool :)

Now that I'm reading the text again that I just wrote, seems that I'm a bit confused and frustrated with this stuff, but I could say that I'm only worried. I hope this thing would just go away, soon, so that I wouldn't have to be careful what kinda clothes to wear etc.

I haven't mentioned that any food or materials would really cause any harm to this, and that's pretty weird in my opinion. It's really possible that there's something that I just haven't noticed yet....
Lifelong learning this living, ey?

Take care bros and sistas ! :)

Love, Janette

//

Moooooooi ! :)

Voin kertoa: ihottuma näyttää paremmalta ja paremmalta koko ajan ! Se ei ole enää turvoksissa, vaikka sitä vielä vähän kutittaa välillä. Mutta siihen ei enää koske, ja "kuollut iho" on lähtenyt pois ( ehkä kokonaan, luulisin ? ) ja olen paljon iloisempi nyt, jeee ! :)
Luulin ettei mulla olis yhtään kuvia mitä laittaa tällä kertaa, mutta sitten kysyin siskoltani, voisiko hän ottaa muutamia kuvia tästä edistyksestä, ja toivon että tekin huomaatte edistyksen viime julkaisuun verrattuna.
Eli olen siis syönyt tuota antibioottia nyt kaksi päivää ja laittanut kortisonivoidetta ja korjaavaa perusvoidetta ihottuma-alueille. Nämä kaikki yhdessä auttaa ihoa paranemaan, ja tottakai minua vähän pelottaa mitä lääkekuurin loputtua tapahtuu... antibiootit poistavat tulehduksen (d'uh) ja kortisoni parantaa ihoani, mutta kuten ehkä tiedätte, kortisonia ei voi käyttää kovin pitkiä aikoja, nytkin vaan kaksi viikkoa ja sitten ehkä parin viikon ajan kaksi tai kolme kertaa viikossa, koska se ohentaa ihoa. Ja KUN tämä ihottuma TAAS pahenee, täytyy aloittaa kortisonikuuri uudelleen. En oikeastaan luota vielä siihen, että käsitaipeeni paranisivat ja pysyisivät kunnossa ilman sen kummempaa todella pitkäaikaista huolenpitoa. Tämä vaiva tulee olemaan mukana koko loppuelämäni, luulisin.
Jotkut kaverini ovat rohkaisseet minua pitämään t-paitoja, että ihottuma-alue saisi ilmaa ja tuultuisi, koska se parantaa ihottumaa... tiedän sen, mutta luulenpa että pitäisi saada vähän lisää itsevarmuutta ennenkuin se tapahtuu.. haluan että käsivarteni näyttävät vähän kauniimmilta ennenkuin näytän niitä kenellekään muille kuin perheelleni ja bflle. Ei varmaan kukaan haluaisi tällaista katsella. Siis joo, tarkoitan että nähdä tällaista ihan oikeasti, kaikkihan te näette näistä kuvista mitä tänne lataan, hahah.. :D kuvissa tämä ihottuma näyttää tietenkin erilaiselta kuin livenä, mutta joo. Tää paranee, ja se on kivaaaaa ! :)

Nyt kun luen äsken kirjoittamaani tekstiä uudelleen, näyttää siltä että olen aika hämmentynyt ja turhautunut tämän kanssa, vaikka oikeastaan olen vain huolissani. Toivon vaan, että tämä häviäisi, pian, ettei tarvisi enää varoa vaatevalintojen sun muiden kanssa.

En ole huomannut mitään ruokia tai materiaaleja jotka ärsyttäisivät tätä, ja se on minusta vähän outoa. Onhan paljon mahdollista etten vain ole huomannut jotakin vielä... Elämänmittaisia elämyksiä tämä eläminen, eikö?

Pärjäilkääs, ystäväiset ! :)

Rakkaudella, Janette

So here it is, in progress ! :) // Tässäpä tää, vaiheessa ! :)

Let the healing process begin ! // Paranemisprosessi alkakoon !

Hello again !

Seems that I have some kinda flood right now to write this stuff. I hope all of you guys reading these posts are prepared to even watch some pictures of my rash. I can tell you, they're not beautiful to watch, but I'll show them to everybody here so that you won't think that I'm complaining about some kinda "1st world problems".....
Today I went to a nurse and I told her about this disease I have had for a longer time, told all the history about this that I happen to know and then carefully asked if she wanted to see my inside of the elbow.... her face was worth to be seen. She just said like "yeah, go there and wait for the doctor" and that's what I did.
Then I went to the doctor and showed my rash again. She took it more cool than the nurse, but she also said that it looks really bad. First, I thought that I'd have some kinda Staphylococcus aureus bacterium in there, because these rashes are really bad, looks like they're badly injured and infected... but the doctor said that now I need antibiotics and something a bit starker lotion than hyrdocortisone... so she prescribed me a lotion, Bemetson 0,1%. My mom also bought me Locobase Repair lotion. Oh, lovely mom, she knows these things too :) With these lotions I use also Ceralan Plus basic cream/lotion, Ceridal Lipogel, Ceridal Lipolotion, Natusan First touch Zink salva, and before this I used also Hydrocortison 2,5%.
A lot of lotions : D

So today I started my antibiotics, and I'll take them three times a day for one week, so no alcohol for a week. What a loss..... haha.

Now I will post my first picture of my atopic skin. I hope you don't throw up or so.

And, if someone having this same disease is wondering why I feel embarrassed or really uncomfortable with this thing, let me tell you: I'm a performing artist. Soooo.... it would be kinda awkward to go to the stage singing with a t-shirt and jeans on, have my hair well and beautiful makeup and so, sing well and to notice everyone focusing on my rash. No good. Or maybe that's the way that I feel and fear it would happen, but I will not risk anything, so I'm gonna wear hoodies still. For a long time. Though it doesn't really help. I'd love to wear t-shirts and show my tattoo that is in my arm but because of this f*****' rash I don't feel like doing that.. I'm confused. But still a bit hopeful to start healing with those new medicine :)

You'll find the pics down below. Prepare yourself.

Love, Janette

//

Terve taas !

Näyttää siltä että on joku floodimoodi kirjoittaa tälllä hetkellä. Toivottavasti kaikki te, jotka näitä julkaisuja luette, olette varautuneet katsomaan jopa joitain kuvia tästä ihottumasta. Voin kertoa, että ei ole kovin kaunista katsottavaa, mutta haluan näyttää näitä teille että ette luulisi mun valittavan vaan "first world probleemoita"...
Tänään kävin sairaanhoitajalla ja kerroin hänelle tästä taudista joka minulla on ollut jo pidempään, kerroin koko historian jonka vain satun tietämään ja varovasti kysäisin josko hän haluaa nähdä kyynärtaipeeni... hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Hän vain sanoi että "jooh, menepäs tuonne odottamaan lääkäriä" ja niinhän minä tein. Sitten menin lääkärille ja näytin ihottumani uudelleen. Hän otti asian paljon hillitymmin kuin hoitaja, vaikka totesikin sen näyttävän pahalta. Ensin luulin että tässä olisi Stafylokokkibakteeri, koska ihottumat ovat tosi pahana, näyttää siltä niinkuin ne olisivat pahasti vaurioittuneet ja tulehtuneet... mutta lääkäri sanoi että nyt tarvitsen antibioottikuurin ja jotain vähän vahvempaa voidetta kuin hydrocortionia... joten hän määräsi minulle voiteen, Bemetson 0,1%. Äitini osti minulle myös Locobase Repair - rasvan. Oi, ihana äiti, hän tietää nämä jutut :) Näiden voiteiden lisäksi käytän Ceralan Plus perusvoidetta, Ceridal Lipogel:iä, Ceridal Lipolotion:ia, Natusan First touch sinkkisalvaa ja ennen tätä käytin myös Hydrocortisonia (2,5%). Niin paljon rasvoja : D

Joten tänään aloitin antibioottikuurini, syön sitä kolme kertaa päivässä yhden viikon ajan, joten ei alkoholia viikkoon. Voi mikä menetys... haha.

Nyt sitten myös julkaisen ensimmäiset kuvat atooppisesta ihostani. Toivottavasti ette oksenna tai mitään.

Ja, jos joku jolla on tämä sama tauti, miettii että miksi tunnen häpeää ja oloni on epämukava tämän kanssa, annas kun valotan asiaa: olen esiintyvä taiteilija. Joteeeeen... olisi aika noloa mennä lavalle laulamaan t-paidassa ja farkuissa, hiukset nätisti ja meikattuna, laulaa hyvin ja huomata kaikkien keskittyvän ihottumaani. Ei hyvä. Tai sitten tuo vain on se mitä pelkään tapahtuvan, mutta en aio riskeerata mitään, joten taidan edelleen pukeutua huppareihin. Ja pitkään. Vaikka se ei oikeastaan auta mitään. Olisi ihana pitää t-paitoja ja näyttää tatuointiani, joka on käsivarressani, mutta tämän v**** ihottuman takia ei oikein tunnu hyvältä idealta... Turhauttaa. Mutta silti vähän toivon että paraneminen etenee näiden uusien lääkkeiden kera.

Kuvat löytyvät alhaalta. Varautukaa huolella.

Rakkaudella, Janette

Here it is, worse than ever. // Tässäpä tää, pahempana ku ikinä.

A little medicine ! // Vähä lääkkeitä !

Let's get started ! // Aloitetaanpas !

So hello there people!

I'm here to tell you about a really painful and - in my opinion - embarrassing disease I have - atopic dermatitis. I've had it since I was a little girl. My mom was taking care of it by using different kind of lotions to heal those areas of my skin that were broken and itchy.
The hardest part that I don't really even remember well was in my childhood at the age of 2 to 3 years old. Then the rash was in my neck and (because I was a little girl and I didn't really understand what I should do) I was scratching it like all the time... I remember that it was bleeding a lot when I woke up in the middle of the night and I just got scared 'cos my hands were in blood. Then my mom just decided to put some cortisone lotion in there and cover it with elastic bandage. In my opinion that just was stupid - I felt like I was a dog with a collar. But it was helping: I wasn't able to scratch my skin so bad. Because seriously, I was ripping pieces away from my skin. Pieces.

I don't even remember when it got healed for good, but it wasn't making any harm for me for many many years. And then, all of a sudden...

Over a one (1) year ago I moved to another town to study. I live in a student dormitory, and I'm afraid there's something that made my skin react so bad. Or then it was just a coincidence; it's really possible to get it back when getting older and at the age of being adult. I'm still guessing if there's something else to do with my atopic dermatitis than just aging... funniest part is that I have no allergies, so that doesn't really make my first theory even rational... There are so many little things to work with and to figure out. One reasonable argument supporting that theory is that every time I go back home, away from that dormitory, my rash gets better and starts to heal even in one week. And that's something that makes me really wonder if I should test it more by being away from that place. If I noticed some major modifications, I would make the next move and move away from there.
And oh well, I have had asthma since I was little, and that's pretty normal that people with atopic dermatitis has allergies or asthma.

I think that was all for this time, next time I'll write about the last year I had, how was I taking care of my skin, and what happened during my summer holidays at home, and what were the consequences of moving back to the dormitory this autumn.

PS. Don't scratch scratch scratch, but listen to Crush crush crush instead ! ;)

Love, Janette

//

Heipä hei vaan siellä, tyypit!

Ajattelin kertoa täällä työläästä ja - minun mielestäni - nolosta sairaudesta, joka minulla on - atooppisesta ekseemasta. Olen sairastanut sitä siitä asti kun olin pikkutyttö. Äitini huolehti siitä silloin käyttäen erilaisia rasvoja hoitaakseen niitä alueita, joista iho oli rikki ja jotka kutisivat.
Vaikeimpia vaiheita, joita en oikeastaan kovin hyvin muista, olivat lapsuudessani ikävuodet 2-3. Silloin ihottuma oli kaulan ja niskan alueella ja (koska olin pikkutyttö enkä oikein ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä) raavin sitä melkein koko ajan... Muistan kun ihottuma-alue vuosi paljon verta ja heräsin keskellä yötä siihen, kun käteni olivat veressä ja säikähdin sitä. Sitten äitini keksi laittaa ihottumaan kortisonivoidetta ja peittää sen ideaalisiteellä. Mielestäni se oli typerää - tuntui, kuin olisin ollu joku koira jolla on kaulapanta. Mutta se auttoi: en voinut raapia ihoani niin pahasti. Koska oikeasti, revin paloja irti ihostani. Paloja.

En oikein muista, milloin ihoni parani kokonaan, mutta ihottumasta ei koitunut minulle harmia moneen moneen vuoteen. Ja sitten, aivan yhtäkkiä...

Yli vuosi (1) sitten muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Asun opiskelija-asuntolassa, ja pelkäänpä, että siellä on jotakin, mikä saa ihoni reagoimaan tosi pahasti. Tai sitten se vain oli sattumaa; on hyvin yleistä saada iho-oireet takaisin ikääntyessä ja oikeastaan aikuisiässä. Silti arvailen vain, onko olemassa muukin asia mikä vaikuttaa atooppiseen ihottumaani kuin ikä.... hauskintahan on se, että minulla ei ole allergioita lainkaan, joten siitä syystä ensimmäinen teoriani ei ole kovin järkeenkäyvä... On niin paljon monia pikku asioita joita pitää miettiä ja tarkkailla. Yksin merkittävä perustelu joka tulee teoriaani on se, että aina kun tulen kotiin asuntolalta, ihottumani alkaa parantua jopa noin viikossa. Se, jos jokin saa minut pohtimaan asian tarkempaa tutkimista pysyttelemällä poissa siitä paikasta. Jos huomaisin joitain merkittäviä muutoksia, ottaisin seuraavan askeleen ja muuttaisin pois sieltä.
Ai niin, onhan minulla ollu astma siitä asti kun olin pieni, ja se on hyvinkin normaalia että atopiaa sairastavilla ihmisillä on allergioita ja astmaa.

Ehkäpä siinä oli kaikki tällä kertaa, seuraavalla kerralla kirjoitan viime vuoden tapahtumista, kuinka hoidin ihoani ja mitä tapahtui kesäloman aikaan kotona ollessani, ja mitkä olivat asuntolalle takaisinmuuton seuraukset tänä syksynä.

PS. Älkää raps raps rapsutelko, vaan kuunnelkaa mieluummin vaikka Crush crush crushia ! ;)

Rakkaudella, Janette

https://www.youtube.com/watch?v=ei8hPkyJ0bU